First of all: ta-daa! I got my medicine from the NHS. I popped by the pharmacy on my way home, wanting to ask how long it usually takes to get medications that have to be ordered. The lady behind the counter appeared slightly bored, “We said we’d call you, eh?” she said after I mentioned I had left my number. However, she did go on to check, and surprise, my medication was sitting on the shelf waiting for me. Perhaps there was a disturbance in the phone network…
My future landlord gave me a call, informing the renovations for my apartment are almost complete and that he is on his way to getting all the furniture I need. I almost feel like jumping up and down out of sheer happiness: at the beginning of summer, I’ll finally have my own home! Hopefully, I’ll get to see it on the upcoming week before I leave for Spring break.
Yesterday I was spinning my brain around a 2500-word essay – I was about to give up and throw my coffee mug into the wall, but gladly I managed to pull through after some inspiration from friends and a walk around town. That’s one down. Out of all the assignments I have, there is still that one final essay to do. After that, all that’s left is reading for exams, which in this university are in May.
I am planning on sitting down and properly make a post regarding the plans I had for spring: which worked, which did not, what are my ambitions for autumn. And the apartment. I might make a post about the apartment.
Today I’m off to the northern parts of Aberdeenshire for a well-deserved break. I’ll be back!
Ensimmäiseksi: tan tan taa! Sain lääkkeeni NHS:ltä. Tosin, se vaati sen, että menin käymään itse paikan päällä apteekissa, kun satuin ohi kulkemaan. Tiskin takana minulta kysyttiin vähän kyllästyneen oloisena, että eikös minulle luvattu soittaa (kun kerroin antaneeni numeroni). Ääni kuitenkin muuttui kellossa, kun lääkkeeni löytyikin hyllystä paikalle saapuneena: ties minne puhelinlankojen puolimatkaan se soitto oli jäänyt.
Tulevan vuokraisäntäni soitti ja kertoi asuntoni remontin olevan melkein valmis, sekä hankkivansa tarvitsemani kalusteet asuntooni. Maltan tuskin odottaa kesää ja sen tuomaa muuttoa viimeinkin omaan kotiin; toivon mukaan pääsen ensi viikolla katsomaan asuntoa vielä uudelleen ennen lähtöäni kevätlomalle.
Eilen revin hiuksiani 2500-sanan esseen merkeissä – mieleni teki jo heittää kahvikuppi seinään ja pudottaa koko homma siihen paikkaan. Onneksi kaverit tsemppasivat viestien välityksellä jatkamaan, ja kävelylenkki kaupungilla piristi tarpeeksi, jotta sain koko homman tehtyä pois alta. Kaikesta työmäärästä jäljellä on vielä se viimeinen essee, jonka ajattelin raapia kasaan mahdollisesti maanantaina tai tiistaina. Sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin lukea toukokuun kokeisiin.
Ajattelin jossain vaiheessa istua kunnolla alas ja tehdä koosteen kevääseen liittyneistä tavoitteistani, sekä koota yhteen postaukseen ajatukseni ensimmäisestä vuodesta, sekä toiveista ensi lukukautta varten. Ja niin. Siitä asunnostakin voisi mainita jotain, kunhan muuttamaan pääsen.
Tänään lähden jälleen kerran Aberdeenshiren pohjoispuolelle viettämään maatilanpäivää ystävän ja hänen perheensä luokse. Kaiken tämän jälkeen hengähdystauko on paikoillaan. Palaillaan!
Myrskyntytär 